arkisin
9 - 18
su ja juhlapyhinä
12 - 14
la ja juhannus- ja jouluaattona
9 - 14
Keskustie 2
73600 Kaavi
p. (017) 662014
f. (017) 662914
Monipuolinen ruokavalio takaa riittävän vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Tällöin vitamiini- ja hivenainevalmisteiden käyttäminen ei ole perusteltua. Ainoastaan D-vitamiinilisä on tarpeen erityisesti talvella, kun auringonvaloa on vähän.
Jotkut henkilöt eivät kuitenkaan saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita ravinnosta esimerkiksi ruokavalion, elämäntilanteen tai sairauden vuoksi. Yksipuolinen ravinto voi johtaa puutostiloihin ja niistä johtuviin sairauksiin. Pitkäaikaissairaiden, toipilaiden, pienten lasten, huonosti ruokailevien vanhusten, erikoisruokavalioita noudattavien henkilöiden sekä raskaana olevien ja imettävien naisten vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi olla riittämätöntä myös raskasta ruumiillista työtä tekevillä henkilöillä, urheilijoilla, lääkkeiden käyttäjillä ja laihduttajilla. Kasvisruokavaliota noudattavien henkilöiden ja varsinkin vegaanien kannattaa pitää erityistä huolta kalsiumin, D-vitamiinin, B 12 -vitamiinin ja raudan riittävästä määrästä.
Vitamiineja on sekä vesi- että rasvaliukoisia. Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Loput ovat vesiliukoisia. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu elimistöön, vaan ylimääräinen vitamiini poistuu elimistöstä virtsan mukana. Niitä on siis saatava elimistöön päivittäin. Rasvaliukoiset vitamiinit puolestaan kertyvät elimistöön, joten annosten kanssa on oltava tarkempi, jotta suositellut annokset eivät ylittyisi. Erityisesti, jos käytetään useampaa vitamiinivalmistetta kerralla, on oltava tarkkana, että annokset eivät kasva liian suuriksi. Toisaalta, rasvaliukoisia vitamiineja voi saada myös liian vähän, jos esimerkiksi ravinto on hyvin vähärasvaista. Monipuolisen ravinnon lisäksi ei kannata varmuuden vuoksi ottaa vitamiinitabletteja, sillä suositusmäärät saattavat tällöin ylittyä.
Kivennäisaineet ovat luonnossa esiintyviä mineraaleja ja muita epäorgaanisia alkuaineita, jotka ovat välttämättömiä kaikkien eliöiden normaalille toiminnalle. Kivennäisaineita, joita ihmisen elimistössä on hyvin vähän ja joiden päivittäinen tarve on pieni, kutsutaan hivenaineiksi. Näitä ovat esimerkiksi fluori, jodi, koboltti, kromi, kupari, mangaani, molybdeeni, pii, rauta, seleeni, sinkki ja tina. Kivennäisaineita, joita tarvitaan päivittäin yli 100 milligrammaa, kutsutaan makrokivennäisaineiksi. Tällaisia ovat mm. fosfori, kalium, kalsium, magnesium ja natrium.
Rohdokset ovat lääkkeellisesti käytettyjä valmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat peräisin kasvi- tai eläinkunnasta, bakteereista tai kivennäisaineista. Ne sisältävät esimerkiksi uutteita tai kuivattuja kasvin osia. Rohdosvalmisteet vaativat myyntiluvan Lääkelaitokselta, mutta niiden tehon osoittamiseksi riittää, että niitä on perinteisesti käytetty lääkkeellisesti. Muuten vaatimukset ovat rohdosvalmisteille samat kuin lääkevalmisteille.
Miedot vitamiinivalmisteet luetaan rohdosvalmisteisiin.
Lääkkeillä ja rohdosvalmisteilla voi olla yhteisvaikutuksia keskenään, minkä vuoksi on tärkeää kertoa apteekissa kaikki käytössä olevat lääkkeet aina ennen rohdosvalmisteen hankkimista. Vastaavasti lääkärille on kerrottava aina käytössä olevien lääkkeiden lisäksi myös kaikki käytössä olevat rohdosvalmisteet.