arkisin
9 - 18
su ja juhlapyhinä
12 - 14
la ja juhannus- ja jouluaattona
9 - 14
Keskustie 2
73600 Kaavi
p. (017) 662014
f. (017) 662914
Apteekista löytyy apu useaan vatsavaivaan myös ilman lääkärissä käyntiä. Tällaisia itse hoidettavia vaivoja ovat esimerkiksi ummetus, ripuli, närästys ja ruoansulatusvaivat. Jos oireet kuitenkin ovat jatkuneet pitkään tai itsehoitolääkkeistä ei ole apua, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Suoli toimii jokaisella yksilöllisesti ja eri päivinä eri tavalla. Jos ulostamiskerrat harvenevat pidemmäksi aikaa tai ulostaminen vaikeutuu, puhutaan ummetuksesta.
Ummetusta voivat aiheuttaa istumatyö, vähäinen liikunta, raskaus, stressi, muuttuneet ruokailutottumukset ja etenkin epäsäännöllinen ruokailu, vähäkuituinen ravinto ja liian vähäinen juominen. Ummetus saattaa johtua myös perussairaudesta, tai se voi olla jonkin lääkkeen sivuvaikutus. Ainakin kodeiinia sisältävät kipu- ja yskänlääkkeet, ripulilääkkeet ja rauta saattavat aiheuttaa ummetusta.
Tilapäinen ummetus menee usein ohi itsestäänkin, mutta sitä voidaan hoitaa myös laksatiiveiksi kutsutuilla lääkkeillä.
Suolen sisältöä lisäävien laksatiivien vaikutus perustuu siihen, että ne lisäävät ulostemassan määrää. Valmisteet sisältävät lähinnä Plantago ovatan -nimisen kasvin siemeniä tai niiden osia. Vaikutus alkaa yleensä 1-3 vuorokauden kuluessa. Hoidon aikana on juotava runsaasti. Suolen sisältöä lisääviä laksatiiveja voivat turvallisesti käyttää myös vanhukset ja raskaana olevat naiset. Suoli ei totu näihin valmisteisiin, joten niitä voi käyttää pidempäänkin.
Osmoottiset laksatiivit, joita ovat laktuloosi , laktitoli ja polyetyleeniglykoli , sitovat vettä paksusuolessa pehmentäen näin kovaa ulostetta. Vaikutus alkaa 1-3 vuorokaudessa. Valmisteet sopivat mm. lapsille, vanhuksille ja odottaville äideille.
Suolen seinämää ärsyttävät laksatiivit sisältävät mm. bisakodyyli ä, natriumpikosulfaattia tai sennaglykosideja . Ne saavat aikaan suoliston liikkeiden lisääntymisen ärsyttämällä suolen seinämän hermopäätteitä. Suun kautta nautittavien valmisteiden vaikutus alkaa 6-12 tunnin kuluttua. Tabletit tai tipat otetaan illalla, jolloin vatsan pitäisi toimia seuraavana aamuna. Peräruiskeet ja peräpuikot ärsyttävät nekin suolen seinämää. Niiden vaikutus alkaa nopeammin kuin suun kautta otettavilla laksatiiveilla: jo 5-30 minuutin kuluessa. Jos suolen liikkeeseen vaikuttavia laksatiiveja käytetään säännöllisesti, suoli saattaa tottua niihin, sen oma toiminta hidastuu, eikä luonnollinen ulostaminen enää onnistukaan. Siksi niitä tulee käyttää ainoastaan tilapäisesti.
Nopein apu ummetukseen saadaan pienoisperäruiske ella, joka tehoaa jo 5-15 minuutissa. Pienoisperäruiske vaikuttaa vain paikallisesti pehmentämällä kovan ulosteen, eikä se siten ärsytä suolen seinämää.
Ummetuslääkkeet aiheuttavat harvoin sivuvaikutuksia, mikäli niitä käytetään oikein.
Ripulilla tarkoitetaan useita löysiä ulosteita vuorokauden aikana, ja siihen saattaa liittyä vatsakipua ja oksentelua. Ripulin aiheuttavat ruoan, juoman tai käsien välityksellä leviävät mikrobit. Myös stressi, alkoholi ja voimakkaat mausteet saattavat aiheuttaa ripulia. Löysä vatsa on naisilla tavallinen vaiva myös kuukautisten aikana.
Antibiootit ovat tavallisimpia ripulia aiheuttavia lääkkeitä, sillä ne tuhoavat tautia aiheuttavien mikrobien ohella myös vatsan ja suoliston normaalia bakteerikantaa. Antibioottikuurin alussa alkava ripuli rauhoittuu usein itsestään, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Sitä voidaan myös ennalta ehkäistä käyttämällä maitohappobakteerivalmisteita koko kuurin ajan. Monet antibiootit voi ottaa ruokailun yhteydessä, jolloin vatsavaivojen riski pienenee. Ruoka kuitenkin haittaa tiettyjen antibioottien imeytymistä, joten asia kannattaa aina varmistaa apteekista tai lääkäriltä ennen kuurin aloittamista.
Voimakas tai pitkäaikainen ripuli ja oksentelu voivat johtaa hengenvaaralliseen elimistön kuivumiseen. Vaarassa ovat erityisesti vauvat, pikkulapset ja vanhukset. Niinpä hoidossa on tärkeintä juoda paljon, ainakin 2,5 litraa vuorokaudessa, jotta kuivumiselta vältyttäisiin. Nesteen ohella on pidettävä huolta myös suola- ja sokeritasapainosta. Jos ripuliin liittyy oksentelua, kannattaa neste nauttia hyvin pieninä annoksina kerrallaan, jotta se myös pysyisi sisällä. Pääasia on, että neste tulee nautittua – vaikka sitten lusikka lusikalta.
Ripuli paranee usein itsestään 2-3 päivässä, mutta sitä on mahdollista lääkitä myös itsehoitolääkkeillä. Lääkkeet eivät paranna ripulia, mutta ne helpottavat sen oireita.
Apteekista saa veteen sekoitettavaa jauhetta, joka sisältää elimistölle tärkeitä suoloja ja sokereita oikeassa suhteessa ja jonka tarkoituksena on suojata elimistöä kuivumiselta. Liuosta suositellaan erityisesti lapsille ja huonokuntoisille vanhuksille. Sen lisäksi on nautittava runsaasti myös vettä ja muita nesteitä.
Ripulioireita voi hillitä tilapäisesti loperamidi-valmisteella, joka hidastaa suoliston liikkeitä. Loperamidia voivat käyttää aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset. Sitä ei kuitenkaan tule käyttää kahta vuorokautta pidempään ilman lääkärin määräystä.
Ripuli hoidossa voi käyttää myös lääkehiiltä, joka sitoo nestettä itseensä ja kiinteyttää näin ulosteita. Lääkehiiltä ei pidä käyttää yhdessä muiden lääkevalmisteiden kanssa, sillä se estää niiden imeytymistä. Lääkehiili värjää ulosteet mustiksi, mikä on vaaratonta.
Ripulipotilas voi ottaa kuurin maitohappobakteereja, sillä ne lyhentävät usein ripulin kestoa tasapainottamalla vatsan ja suoliston bakteerikantaa. Maitohappobakteereilla voidaan lisäksi ehkäistä ripulia ennalta esimerkiksi antibioottikuurin tai ulkomaanmatkan yhteydessä.
Närästykseksi kutsutaan polttavaa tunnetta rintalastan takana, joka ei kuitenkaan ole varsinaisesti kipua. Oireisiin saattaa liittyä myös epämukavaa turvotuksen tunnetta, ilmavaivoja ja hapanta makua suussa. Närästys on usein lievä vaiva, jota esiintyy tilapäisesti terveilläkin henkilöillä. Se on tavallista raskauden aikana ja vanhuksilla. Epäsäännöllinen ruokailu, myöhäiset ruokailuajat, tietyt ruoka-aineet (esim. rasvainen ruoka, kahvi, suklaa), ylipaino, alkoholi ja tupakka voivat aiheuttaa närästystä ja pahentaa oireita.
Närästys johtuu yleensä mahalaukun liikahappoisuudesta, jolloin mahan tai pohjukaissuolen limakalvo saattaa tulehtua. Joskus hapanta mahanestettä pääsee karkaamaan mahalaukusta ruokatorveen aiheuttaen happamia röyhtäisyjä.
Ravinnolla, elämäntavoilla ja itsehoitolääkkeillä voidaan helpottaa oireita. Närästys- ja ylävatsaoireita ei kuitenkaan saa hoitaa pitkään itse, vaan niiden pitkittyessä on otettava yhteyttä lääkäriin.
Närästyksen ja ylävatsavaivojen itselääkinnässä käytetään antasideja, happosalpaajia ja sukralfaattia.
Antasidit neutraloivat mahahappoa. Valmisteet sisältävät esimerkiksi alumiini- ja magnesiumhydroksidia, kalsiumkarbonaattia ja algiinihappoa, ja ne annostellaan tunti ruokailun jälkeen sekä illalla ennen nukkumaan menoa.
Antasideilla on yhteisvaikutuksia useiden lääkeaineiden kanssa, joista mainittakoon eräät antibiootit, joiden imeytymistä antasidit estävät. Yhteisvaikutukset voidaan estää pitämällä kahden tunnin tauko lääkkeiden ottamisen välillä. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien on noudatettava varovaisuutta antasideja käyttäessään.
Algiinihappo estää mekaanisesti happaman mahan sisällön nousemista ruokatorveen muodostamalla vaahtoa ruokatorven suulle.
Famotidiini ja ranitidiini estävät mahahapon eritystä, ja tästä syystä niitä kutsutaan happosalpaajiksi. Niillä ei ole merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Happosalpaajat ovat närästyksen hoitoon tarkoitetuista itsehoitolääkkeistä tehokkaimpia, eikä niitäkään saa käyttää kuin tilapäisesti ilman lääkärin määräystä.
Sukralfaatti muodostaa puolestaan suojakalvon mahan ja pohjukaissuolen limakalvolle. Sukralfaatti vaikuttaa sitä tehokkaammin, mitä happamampi maha on, ja siksi lääke otetaan tunti ennen ateriaa ja illalla. Sukralfaatti tai siitä vapautuva alumiini voi sitoa suolessa muita lääkeaineita ja estää näin niiden imeytymistä. Esimerkiksi eräitä antibiootteja ei saa käyttää yhtä aikaa sukralfaatin kanssa. Alumiinin takia sukralfaatti ei sovi munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville potilaille.